Arvostelut
Lue mitä muut sanovat Holecekin sarjoista:
 Etusivu |
 Nettisarja |
 Kuvitus |  Sarjakuvat |  Opetus |  Linkit |  Verikoirat |  Sanonnat |
 Kuten sanottua, huumori yltyy välillä kovinkin mustaksi, mikä ei ole välttämättä huono asia. Piirustus tulee Holopaisen kynästä kuin itsestään, ja se sujuukin, kuten ammattilaiselta kuuluu. Moni huumorisarjakuvan tekijä muodostaa hahmonsa ja ruutunsa niin yksityiskohtaisesti, että siitä tulee sekava ja näin toimimaton. Holecek ei tähän sorru: hahmot ovat yksinkertaisia, mutta sitäkin enemmän puhuvia. Verikoirat katsovat elämää täysin omalta kannaltaan ja omasta näkökulmastaan, johon ei kukaan tuntemani sarjakuvahahmo kykene. Verikoirien pettämätön logiikka tuntuu välillä älyttömältä, mutta sisältää silti tarkemmin tuumittuna oman, patentoidun logiikkansa (Valtteri Hartikainen Vol 4-albumista KVAAKissa) "Näistä tulee mieleen monet vanhat Shokki-lehtien humoristiset täytesarjakuvat. Eli hurttia huumoria. Kuka voisikaan vastustaa vitsiä papista joka hautaa vahingossa "yhden kaverin elävältä" ja toteaa että "aina roiskuu kun rapataan, kato"." (Jukka Laine KVAAKissa Zombielinesta)" "Niin sarja- kuin pilakuvissaan H. osaa pelkistetyn ilmaisun taidon niin, ettei piirrosten ilmeikkyys siitä kärsi. viiva kulkee joustavana, nyanssit tavoitetaan herkän osuvasti kun ei ryöstetä liikaa...mimiikka osuu kohdalleen muutamalla, parhaimmillaan yhdellä viivanvedolla" Lue koko juttu (Sauli Pesonen Kalevassa teoksesta "Katsokaa ilman sauvoja) Holopainen ei pahemmin turhia viivoja tee, joten jälkeä voisi sanoa äärimmäisen pelkistetyksi. Ja tässä tapauksessa pelkistetty on eri asia kuin taitamaton. Sillä piirtää Holopainen todellakin osaa. (Jukka Laine samasta opuksesta sarjakuvaportaali KVAAKissa) "...siinä missä Kung-fu poliisit ovat cool kuin James Brown, ovat Verikoirat rähjäisen cooleja kuin Tom Waits..." (Ruutujätkä YLEXssä) Esa Holopaisen ja Mika Kolehmaisen Jääkauden perintötekijöissä taitaa olla vahva annos sekä Janoschia että Turilas ja Jäärä -animaatiota, mutta graafinen jälki hivelee silmää ja tarinakin etenee universaalin sutjakkaasti. Jääkausi on myös toimituksellisesti onnistunut valinta albumin loppuun, sillä se ei jätä huonolle tuulelle tai edes mukavan haikeaksi, vaan piristää kummasti... (Janne Suominen masennuslääke-albumista.) |
Jukka Heiskanen
Aku Ankka nro 48
24.11.2004 Sauli Pesonen koulii Verikoiria Kalevassa 16. tammikuuta 2003 Ikuiset opiskelijakoirat Muhoksella vaikuttavan artesaani Esa Holopaisen eli nimimerkki Holecekin sarjakuva Tyrnävän verikoirat on tullut tutuksi Oulun Ylioppilaslehden sivuilta vuodesta1990 lähtien kokoelmia on ilmestynyt tähän mennessä kaksi. Holopainen työstää pilapiirroksia esimerkiksi Kalevan peto-liitteeseen ja opettaa. Pelkistettyyn ilmiasuun nojaavahuumorisarja kertoo kahden koiran , ikuisen aikuisopiskelijan kimppaelämästä: sitä leimaavat paitsi keppananjuonti ja tupakanpoltto, myös yhteenotot talonmiehensedän kanssa. opinahjossa ei veikkosia nähdä, yleinen kanssakäyminen kanssaihmisten kanssa on vaivatonta, samoin työnvieroksunta .Verikoirat viettävät miellyttävää rappioeämää, huumori rakentuu etupäässä visuaalisuuteen ja tilannekomiikkaan. Viehtymystä virtsailujuttuihin on myös havaittavissa. Jonkinasteisina henkisinä sukulaisina Tyrnävän verikoirille voi nähdä Markku Paretskoin ja Pauli heikkilän Vanhat Herrat tai myöhemmin polkunsa aloittanut Mikko Kalajoen Leopold ja Osvald. Yhtymäkohtia löytyy eritoten esniksimainittuun: esimerkiksi koirien edesottamuksissakin liikutaan usein fantasiatasolla, josta siirrytään loppuratkaisussa takaisin todellisuuteen. Röpöttelyn aihepiiri on samaten yhteinen. Strippisarjaksi Tyrnävän verikoirien kerronta ja juonenkehittely on melkoisen laveaa, stripit muistuttavat ns. sunnuntaiversioita. Hivenen laajempi mitta antaa tilanteiden ja huumorin luomiselle ilmavuutta, mutta luonteenkuvaukselle ei: koirat ovat karikatyyrejä, joskin toimivia sellaisia. Sarjakuvan henkeen se sopii Holecekin oivallukset ovat usein hauskanpuoleisia, rappiolla tuntuu klassiseen tapaan olevan hyvä olla. Paikoin kaipaa silti hulvattomampaa otetta, irrottelua muutenkin kuin sarjakuvien lähtöasetelmissa-jalkojen hellittämistä maasta älyttömyyteen saakka. tyrnävän verikoirat on enimmäkseen kiltti sarjakuva: ilkeämpiäkin kommentteja paitsi opiskelijain, myös elämänmenosta yleensä saisi. Sellaisia kuten tarinassa , jossa kaverit löytävät hangesta ruumiin. Musta lataa nautinnon. Sauli Pesonen Parin vuoden takainen Tyrnävän verikoirat-albumion saanut jatkoa, ehkä turhaan. toinen kokoelma on nimittäin ensimmäistä selvästi kehnompi viritelmä.Edelliseen albumiin oli koottu vuodesta 1990 Oulun ylioppilaslehdessä ilmestyneen sarjan parhaita paloja pitkässä saatossa Holopainen on ehtinyt tehdä muutaman loistavankin undergroung-henkisen jutun, ja eritoten sarjan dialogi riemastutti ajoittain. sarjan Vanhoista herroista , Friikkilän veljeksistä ja Uuno Turhapurosta muistuttavayksilön puolelle systeemiä vastaan asettuva ilkikurinen , mustan humorin ja sanaleikkien täyttämä maailmankuva viehätti ainakin allekirjoittanutta.
|
